KEISARI ILMAN VAATTEITA

posted in: Yleinen | 0

Kuvitelkaa sellaista pörssiyhtiön toimitusjohtajaa, joka ei saa muuttaa organisaatiota, joka ei voi valita eikä vaihtaa omia alaisiaan ja joka ei pysty edes päättämään rahojen ja muiden resurssien käytöstä. Hänellä on tusinan verran hyvin itsenäisiä divisioonia, joiden johtajat omissa siiloissaan osaoptimoivat sen kun ehtivät. Kuitenkin tällä toimitusjohtajalla on aivan normaali armoton tulos-tai-ulos-tilanne ja jatkuva julkinen kontrolli. Hän on tiiminsä kanssa määritellyt yhtiön strategian ja sen kärkihankkeet. Toimitusjohtajamme tekee kaikkensa, tukka harmaantuu, kalju kasvaa, mutta tuloksia ei tule. Ei ihme, että omistajat, nassesedät, ovat hyvin hyvin vihaisia. Hyväkään strategia ei auta, jos yrityksen kulttuuri ei tue sen toteuttamista, ja kaikki tuo, mihin toimitusjohtajalla ei ole valtaa, on juuri sitä kulttuuria. Kulttuuri syö strategioita aamiaiseksi.

Suomen pääministeri on aivan yhtä mahdottomassa tilanteessa kuin kuviteltu toimitusjohtaja edellä. Hänellä on vastuu ilman valtaa. Presidentin valtaa on riisuttu, mikä on hyvä, mutta pääministerin valtaa ei ole lisätty. Meillä on tsaarivallan perua kaksitoista hyvin itsenäistä ministeriötä, joista yksi on valtioneuvoston kanslia. Ruotsissa on vain yksi valtioneuvosto ja siellä pääministerillä on todellista valtaa päättää organisaatiostaan ja rahanjaosta. Ruotsissa ei ole ministeriöiden kansliapäälliköitä. Aina ne ovat meitä fiksumpia?

Vihaisia omistajia olemme me, kansa. Poliittinen eliitti, nykyaristokratia, ei saa mitään aikaiseksi, äänestysinto laskee, populismi nousee ja lahjakkaat karttavat politiikkaa.

Sitra yrittää pitää ääntä edustuksellisen demokratian ja Suomen johtamisjärjestelmän uusimisen puolesta. Se on juuri julkaissut tutkimuksen ”Kansanvallan peruskorjaus”, mutta media on aivan pihalla ja puhuu vain Sitran rahoista.

Machiavelli jo kirjoitti, että kolmen valtakeskiön – kansa, aristokraatti ja hallitsija – tilanne vaihtelee, mutta niin, että kaksi liittoutuu yhtä vastaan. Uusin versio on se, kun Macron ja Trump liittoutuvat kansan kanssa vanhaa poliittista aristokratiaa vastaan.