Elintasomme, bruttokansantuote per asukas, ei ole kasvanut 16 vuoteen. Miten on mahdollista, että pienen ja koulutetun Suomen kasvu on matalinta Euroopassa? Julkisen keskustelun perusteella syyllinen on Orpon hallitus, joka leikkaa liikaa ja jonka talouspolitiikka on liian kireää, antisyklistä.
Julkista sektoria, jolle poliitikot antavat kasvot, on paljon helpompi arvostella kuin yksityistä sektoria, mutta syyte on väärä. Koko ajan hallitus ”elvyttää”, sen menot kasvavat vuosi vuodelta. Sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseenkin Orpon hallitus käyttää yhteensä tuhansia miljoonia euroja enemmän kuin Marinin hallitus. Eduskunnat ovat vuosien varrella säätäneet menoautomaatin, jonka korjaaminen vie yhtä hallituskautta kauemmin ennen kuin se edes näkyy velan pienenemisenä.
Kansantalouden kasvu syntyy tuottavuudesta ja työn määrästä. BKT jaettuna työtunneilla on tuottavuus. Valtio voi vaikuttaa työn tarjontaan, panostaa tutkimukseen ja koulutukseen, mutta päävastuu tuottavuudesta on yrityksissä. Suomen työn tuottavuus kasvoi 1990-luvulla neljä prosenttia vuodessa, mutta 2010-luvulla alle prosentin. Talouskasvun puute johtuu taantuvista yrityksistä.
Suuryrityksemme ovat vanhoja ja vanhoilla toimialoilla. Meidän b2b-teollisuusyritysten rinnalla länsinaapureilla ovat b2c-palveluyritykset, joissa on korkeampi kasvu ja matalampi syklisyys. On meilläkin osattu uusia aloja: Nokian kännykät, Supercell, Wolt, Silo AI, mutta ne on myyty pois. Lupaavat kasvuyrityksemme myydään heti, kun perustajat saavat kymppimillin. Ruotsin ja Suomen kasvun ero johtuu yksityisestä pääomamarkkinasta, perheyhtiöistä ja toimialarakenteesta. Jotta yritys innovoi ja investoi kasvuun isosti, sillä pitää olla sellainen yksityinen omistaja, jolle ”kvartaali on 25 vuotta”. Vain sellainen yritys ottaa riskejä ja kehittää yhtiötä niin pitkäjänteisesti, että yritysrakenteemme muuttuu. Ruotsilla on Wallenberg ja muut perheyhtiöt, meillä isoin toimija on valtio. Siinä missä Wallenberg on pitkäaikainen kehittäjä ja riskinottaja, meillä valtio ja eläkeyhtiöt ovat, ja niiden kuuluukin olla, lyhytjänteisiä, varovaisia sijoittajia. Jotta kansantaloutemme kasvaisi, asenteiden, kulttuurin ja verotuksen tulisi kannustaa ”ikuisiin yhtiöihin”, kuten Ilkka Paananen niitä kutsui. Ei ihan helppo eikä nopea tehtävä.
Miten me kuluttajat voimme auttaa? Menemällä töihin ja kuluttamalla. Pikaisin apu tulee, jos ostaa asunnon tai muun kotimaisen tuotteen.
RISTO ANTTONEN
Kirjoittaja on porvoolainen hallitusammattilainen ja teollisuusneuvos.
