Joulun aikaan liittyy lahjoja ja aikaa, parhaassa tapauksessa. Digitalisaatio, ruutuaika, puhuttaa kodeissa, mutta ei vain siellä, kouluissa, töissä, joka paikassa maailman politiikkaa myöten.
FAANG (Facebook, Amazon, Apple, Netflix, Google) yhtiöt vaikuttavat arkeemme enemmän kuin tiede, taide, politiikka tai kirkko. Mutta mihin ne pyrkivät, mikä on niiden ideologia? Sitä ei ole. Niiden eetos on viihde, lyhytkestoinen epäjatkuvuus. ”Move Fast and Break Things” (facebookin motto). Se on kulttuuria ilman sivistystä.
Mitä Piilaakso tänään, sitä maailma huomenna. Jos vähän kärjistää. Digijohtajat eivät enää anna lapsilleen omia laitteitaan. Suutarin lapset ilman kenkiä. Passiivista ruutuaikaa on ympäristössä ihan riittävästi. Tykkäämiset, klikkaukset koukuttavat samalla lailla kuin kolikkopelien kilinä. Piilaakson juna-asemilla on vartijat siltä varalta, että joku yrittäisi opioideja nopeampaa ratkaisua.
Mikä on FAANGin vaihtoehto? Kiinan mielestä se on BATX (Baidu, Alibaba, Tencent, Xiaomi). Uuden teknologian avulla Kiinalla on kasvotunnisteet kansalaisistaan. Maa on täynnä valvontakameroita. Juuri avatulla maailman pisimmällä sillalla Kiinan viranomaiset pysäyttävät autoilijan, joka haukottelee toistuvasti kahdessakymmenessä sekunnissa. Huawei on otsikoissa tietovakoilusta. ”China 2050” ohjelmalla Kiina aikoo satavuotiaana olla USA:n ohi maailman ykkönen. Tuore kauppasota ei ole Trumpin erillinen ristiretki, vaan USA:n vastaiskujen alku.
Rutto tai kolera; voimme tukehtua viihteeseen tai valvontaan. Jos EU:ta ei olisi, se pitäisi keksiä. Vielä kun siitä saisi vahvemman sekoituksen. Koneoppimisessa, jota tekoäly käytännössä on, USA ja Kiina ovat valtavasti Eurooppaa edellä.
Tai sitten voimme ehkä tehdä jotain pitkäkestoista tosimaailmassa, kuten lukeminen, tai vaikka laulaa yhdessä: ”Ratiriti ralla, hyvin teki halla: saapi lapset lasketella, leikkiä ja lauleskella.”
Lopuksi Tove Janssonin joulutoivotus: ”Kuta pienempi olet, sitä suuremman Joulun saat.”