Parikymmentä vuotta sitten olin vieraana keski-eurooppalaisen paperitehtaiden omistajan alppihuvilassa, kun isäntä laukoi totuuksia suomalaisten myyntitaidosta: ”Teillä on suurimmat ja nopeimmat paperikoneet ja sitten te vielä myytte halvimmalla, ja jos se ei muuten onnistu, te devalvoitte!” Silloin vielä tuotantovälineet, assetit olivat ratkaisevia. Nyt olemme siirtymässä aikaan, jossa arvoketjussa tienaa eniten se, jolla on tieto hallussa.
Otetaan vaikka jätehuolto. Espoolainen start-up yritys Enevo menestyy sensoreilla, joilla seurataan jäteastioiden täyttöastetta ja optimoidaan kuljetuksia. Birminghamin kaupunki on tällä lailla hankkinut 80 prosentin säästön. Samanlaisia esimerkkejä on vaikkapa kodinhoidosta. Kohta ei ole enää erikseen ”teknologia”- tai ”ict”-yrityksiä, kun metsäkoneyhtiö Ponssen tapaan yhtiö hallitsee sekä assetit että tiedon ja sen hyödyntämisen. Konecranesin toimitusjohtaja rekrytoi ihmisiä väittämällä, että nosturia seksikkäämpi on vain digi-nosturi. Sähköauto ottaa yöllä nettiyhteyden Silicon Valley’yn ja huoltaa itse itsensä.
Äly tunkee kaikkiin tuotteisiin ja teollinen internet on uusi teollinen vallankumous. Korkean osaamisen ja matalan pääoman digiaika on pienelle Suomelle mahtava mahdollisuus. Jos asenne ja sektorit ylittävä yhteistyö saadaan kuntoon, niin kansantalouden apatia ja kestävyysvaje voidaan hoitaa älykkäällä julkisen sektorin tuottavuuden nostolla. Se mahdollistaisi verojen alentamisen ja positiivisen kierteen, investoinnit ja talouskasvun. Jos tähän mahdollisuuteen ei ripeästi tartuta, koko digitalisaatio kääntyy isoksi uhaksi.
Mutta, mutta, ei hyvältä näytä. Sote-soppa sementoi julkisen monopolin kuntayhtymälle, kun pitäisi tehdä yhdessä ja hyödyntää yksityisen sektorin asiakaslähtöisyys ja innovatiivisuus. Valtio lisää normiohjausta, esimerkiksi vanhushoitajien määrässä, kun muualla johtaminen on siirtynyt kyttäämisestä ihmisten luovuuden vapauttamiseen. Puolet veronkorotuksia ja puolet vääristä asioista leikkaamisia on näköalatonta politiikkaa. Tähän on tultu, kun fantasiahöttö-juniorit ja ay-seniorit ovat puikoissa. Maa tarvitsee kansanedustajan.
Valtion ja kuntien kannustin- ja johtamisjärjestelmien tasosta kertoo paljon se, ettei edes palveluiden hintaa tiedetä. Puoli vuosisataa edellä kipittävät tietomassaa, Big dataa hyödyntävät yritykset, jotka tekevät tuloslaskelman jokaisesta ostotapahtumasta ja joille markkinoinnin kohderyhmänä on yksittäinen kuluttaja. Minulla oli lounastapaaminen johtavan amerikkalaisen Big datan professorin Jonathan Byrnesin kanssa. Hän vitsaili, kuinka kuluttajien profiileja ristiin taulukoimalla saa kaikenlaisia hauskojakin korrelaatioita ja kysyi, ketkä ovat kaikkein luottokelpoisimpia asiakkaita? Ne meistä, jotka ostavat pöytien ja tuolien jalkojen alle pehmusteita.