Oli antoisaa samanaikaisesti katsoa Tervon ”Kylmän sodan Suomea” ja lukea Alpo Juntusen uutuuskirjaa Paasikivestä. Kekkonen oppi Paasikiven linjan, jonka mukaan itänaapuriin on pidettävä hyvät suhteet, mutta tilaisuuden tullen Suomea on integroitava länteen niin paljon kuin mahdollista. Paasikivi vei maamme YK:hon ja Pohjoismaiden neuvostoon. Kekkonen teki Efta- ja EEC-sopimukset. Siihen yhtäläisyydet loppuvat. Paasikivi ei antanut ulkovaltojen vaikuttaa vaaleihin; vain suomalaisten äänet laskettiin. Paasikiven tuki piti Fagerholmin 1. hallituksen pystyssä Neuvostoliiton painostuksesta huolimatta. Paasikivellä ei ollut kotiryssää, KGB-yhteyttä.
Kekkonen salli Neuvostoliiton kaataa Fagerholmin enemmistöhallituksen 1959 ja sen jälkeen venäläisillä oli yli suomalaisten äänestäjien sananvalta Suomen hallitukseen ja presidenttiin. Poliittinen eliittimme meni niin pitkälle, että 1974 vaalit vietiin kansalta kokonaan pois. On surullista, että osa aikalaisista ei vieläkään ymmärrä suomettumista, vaan selittää, että Kekkosen ajalle ei ollut realistista vaihtoehtoa. Kuitenkin Paasikiven aikana itsemääräysoikeutemme kesti vaaran vuodetkin, vaikka venäläisillä oli tukikohta tykinkantama Helsingistä ja lännessä ei itsenäisyytemme kestoon uskottu.
Kuinka pitkälle 70-luvun poliittinen vasemmisto, joka vastusti länsi-integraatiota, olisi ollut valmis menemään, sitä emme tiedä. Neuvostoliiton hajottua Tehtaankadulta sanottiin, että voitte jo lopettaa. Koivisto jatkoi edeltäjiensä lännettymislinjaa EU:hun liittymällä, mutta kun Paasikivi sodan jälkeen vaati uusia kasvoja politiikkaan, niin Koivisto ei kylmän sodan jälkeen samaan yltänyt. Niinpä Suomen länsi-integraatio Koiviston jälkeen lähes pysähtyi. Yhä vaan 70-lukulaiset opettavat, että geopolitiikassa valtioiden itsemääräämisoikeus ei ole realismia. Viro on ymmärtänyt toimia ilman tätä realismia.
Todelliset geopoliitikot Paasikivi ja Stalin kunnioittivat toisiaan ja ymmärsivät, että sotien erityisen urhoollisten taistelujen ansiosta suomalaiset ovat oman itsemääräämisoikeutensa ansainneet. Stalinin kuoltua, Paasikivi viipyi huomiota herättävän pitkään tämän mausoleumissa. Lopulta poistuessaan ukko vaan totesi, että ihan se on Stalinin näköinen.
RISTO ANTTONEN
Kirjoittaja on porvoolainen hallitusammattilainen ja teollisuusneuvos
