Petteri Orpon johtajuus on median, jota Mauno Koivisto kutsui sopulilaumaksi, hampaissa. Ilta-Sanomien pääkirjoitusotsikko pilkkaa Orpoa keisariksi ilman vaatteita, kaipaa vahvaa johtajaa ja pilapiirroksessa pääministeri on lapanen.
Taolainen filosofi Laotse määritteli muinoin hyvän hallitsijan. Ihanne oli se, kun kansa ei lainkaan tiennyt hallitusta olevankaan. Kaikki sanoivat: ”Sehän kävi itsestään.” Toiseksi paras oli, jos kansa rakasti ja ylisti johtajaansa. Seuraavaksi, jos kansa pelkäsi hallitsijaa ja neljäs, alin aste: kansa halveksi häntä.
Demokratiassa asiat harvoin sujuvat kuin itsestään, jolloin riski kasvaa, että iso osa kansasta halveksii päättäjiä ja kaipaa vahvaa johtajaa. Ja heitähän maailmalla riittää, ja ollut meilläkin. Sankarijohtajissa vaan on se vika, että hyvin johdettu ryhmä tekee aina parempia päätöksiä kuin yksi iso ego. Ja kun valta turmelee, ja ehdoton valta ehdottoman varmasti, siinä käy aina niin, että hallitsijasta itsestä tulee tärkeämpi kuin aate, jota hän alun perin edusti. Sankarijohtajat, putinit ja netanjahut, eivät kaihda sotimista. Tylsät parlamentaariset puurtajat, tiimipelaajat rakentavat rauhassa.
Jotenkin se Orpo on voittanut seitsemät (!) vaalit ja hallitus jatkaa aina vaan kokoomuksen talousohjelmaa toteuttaen.
Johtamisesta ei voi puhua ilman organisaatiokulttuuria. Senioriliitto on nimittänyt hyvinvointialueille seuraajat, joista yksi olen, ja pidämme palavereita jatkuvasti. Väkisinkin tulee alueita vertailtua. Itä-Uusimaa on ollut hidas niin vastuujohtajien rekrytoinnissa kuin palveluverkkoratkaisuissa. Paljon isompi ja monimutkaisempi Länsi-Uusimaa on koko ajan ollut ripeämpi ja sen johtohahmon Mervi Kataisen kuulin jo vuosi sitten sanovan, että hyvä tästä tulee, kunhan löydämme oikeat henkilöt johtopaikoille. Tuloksissa L-Uusimaa on maan paras ja I-Uusimaa toiseksi viimeinen. Aiheesta kirjan tehneenä mietin, mistä nämä kulttuurierot syntyvät.
Kävin Nordic Business Forumissa saamassa johtamisoppeja ja luottamusta huomiseen 6500 kultaisen sukupolven nuoren yrittäjän seurassa. Yksi luovuuden esteiden termeistä oli vahvojen johtajien mielistely, ”hippo” (highest paid person’s opinion) -efekti. Eiköhän ajatella ihan itse.
RISTOANTTONEN
Kirjoittaja on porvoolainen hallitusammattilainen ja teollisuusneuvos.
