Sain tilaisuuden pitää esityksen Elizabeth Gilbertin romaanista ”Tämä kokonainen maailma”. Runsas tarina, fiktio naistutkijasta, joka kehitti oman teoriansa luonnonvalinnasta Darwinin tapaan 1800-luvun puolivälissä. Hyvän kirjan tavoin se poiki jatkopohdintaa. Darwinin mukaan kaikilla eliölajeilla on käynnissä jatkuva taistelu, jossa vahvat syrjäyttävät heikot. Darwin ei yrittänyt selittää, miksi ihmiset tekevät oman etunsa vastaisesti pyyteettömästi hyvää, vaan jätti ihmisen pois teoksestaan. Darwinin kanssa samanaikaisesti toinen tiedemies, Wallace julkaisi vastaavan teorian. Wallace esitti, että vaikka ruumiimme ja suurin osa kyvyistämme ovat seurausta luonnollisesta valinnasta, niin inhimillinen äly ja tunne-elämä eivät sitä ole.
Inhimillistä älyään viljelemällä, uskonnollisten johtajien, filosofien ja tiedemiesten avittamana, ihmiskunta on pikkuhiljaa vuosisatojen saatossa saavuttanut nykyisen sivistystasonsa. Edistys ei ole ollut jatkuvaa ja ensimmäistä kertaa omana elinaikanani voi sanoa, että sivistysäly uhkaa ottaa takapakkia. Syinä ovat teknologia ja autoritarismi.
Internet ja tekoäly mahdollistavat erittäin paljon hyvää, mutta niiltä puuttuu sivistysäly. Nimestään huolimatta sosiaalinen media vähentää sosiaalisuutta, tyhmistää ja ruokkii vastakkainasettelua. Tekoäly ei tee eroa hyvän ja pahan välillä. Koneoppiminen tunnistaa ja toistaa minkä tahansa toiminnon. Kielimallit valitsevat mekaanisesti valtavasta tietomäärästä todennäköisesti oikeana pitämänsä. Tekoäly kertoo yhtä sujuvasti tehokkaimmat tavat tuhota elämää kuin tavat säilyttää elämää.
Autoritäärinen johtaminen lisääntyy demokratian kustannuksella. Puhumme länsimaisesta sivistyksestä, mutta mitä siitä on jäljellä, kun länsimaailmaa johtaa itsensä Jeesukseksi ylentänyt darwinilainen, joka kehuskelee tappamiensa valtionjohtajien määrällä ja sivilisaation hävittämisellä.
Vahvin tapa vastata näihin uusiin ajan haasteisiin on vanha tuttu: korostaa tiedoista, taidoista ja tavoista kasvavaa sivistystä. Olla ihmisiksi. Juuri sitähän Elizabeth Gilbert tekee ja lohduttavasti osoittaa, että amerikkalaisista on moneksi.
Keskustelin kansainvälisen urheilujohtajan kanssa. USA-Israelin sotatoimien jälkeen ei ole enää perusteita sulkea venäläisiä urheilusta. Sekin vielä.
RISTO ANTTONEN
Kirjoittaja on porvoolainen hallitusammattilainen ja teollisuusneuvos
