PUOLUEEN MENTÄVÄ AUKKO (Uusimaa 1.8.2021)

Luopuessaan pormestariudesta Kirsi Piha taisi tehdä palveluksen sekä Helsingille että kokoomukselle. Hän valittaa kesän selityksissään (”never complain, never explain”) puolueen oikeistopopulismista ikään kuin olisi ollut pyrkimässä puolueen piirin johtoon. Uskon tietäväni, että Jukka Mäkelällä ja Ritva Viljasella on Espoon ja Vantaan johtamisessa ihan muut haasteet kuin taustapuolueidensa kuppikunnat.

Toiseksi, oikeistopopulistit vastustavat EU:ta ja työperäistä maahanmuuttoa, ihailevat Trumpia ja Putinia sekä uskovat ilmastomuutoksessa ja rokotteissa enemmän salaliittoihin kuin tieteeseen. Eli juuri tasan päinvastoin kuin kokoomuslaiset. Perussuomalaisten myötä tilanne on täysin muuttunut; Halla-ahon Eirassa keräämät äänet menivät aiemmin kokoomukselle, kun kokoomuksen oikealla puolella ei ketään ollut. Kokoomuksen kasvun juurisyitä pitää etsiä ihan toisesta suunnasta.

Näytti siltä, että Jutta Urpilainen oli jungnereineen lähestymässä työreforminsa tehneitä saksalaisia ja ruotsalaisia aateveljiään. Urpilainen kävi Helmut Schmidtin opissa Saksassakin. Siitä seurasi ay-demarien vastaisku, joka nosti vasemmistodemari Antti Rinteen johtoon. Puolueen nykyjohto jatkaa samaa vanhakantaista Hakaniemen keskitetyn vallan puolustustamista.

Työelämän reaalimaailma menee ihan toiseen suuntaan, minkä yhä useampi äänestäjä ymmärtää. Yrityskulttuuri keskiössä työnantajat kilpailevat työntekijöidensä motivoimisessa. Vastakkainasettelun ja keskittämisen sijaan avainasioita ovat yhteisöllisyys ja omaehtoinen itseohjautuvuus. Kansainvälisessä kilpailussa teollisuus ei voi jäädä ay-liikkeen vangiksi, vaan tekee omia ratkaisuja turvatakseen tulevaisuutensa – ja siinä ohessa hyvinvointivaltion rahoituksen. Tässä työelämän murroksen tukemisessa on kokoomuksen kasvusuunta, ei väitetyssä populismissa.

Oikeistodemariudella, kutsutaan sitä vaikka niin, on Suomessa perinteisesti vankin kannatus, esimerkkeinä Mauno Koiviston ja Sauli Niinistön suosiot. Galluppien kaikkien aikojen korkein lukema on Paavo Lipposen kaudella demareille mitattu 35 prosenttia. Vasemmistodemarius jää siitä puoleen. Toisessa puoliskossa on kokoomuksen mentävä aukko.