RAKASTA, KÄRSI JA UNHOITA

posted in: Yleinen | 0

Olisi monta hyvää syytä olla seuraamatta urheilukisoja. Kansainvälinen Olympiakomitea, KOK ja muut jättijärjestöt elävät korruptiosta. Niinpä suurimmat tapahtumat, olympialaiset ja jalkapallon MM-kisat on myönnetty Venäjälle, Brasilialle ja Qatarille. Oslo ei enää edes hae kisoja. Doping on koko urheilun mädättäjä. KOK katsoo jopa valtiojohtoista dopingia läpi sormien. Miksi sulkea kisoista vain kärynneet venäläiset - miksei kaikkia huijareita? Sääliksi käy sellaisia kuin O-P. Karjalainen, jolle kuuluisi kasa mitaleja. Kolmas syy on huono menestys: Suomi, Viro ja Moldova saivat Riosta yhden pronssin, kun Tanska sai 15 ja Ruotsi 11 mitalia.

Kuitenkin me miljoonat urheiluhullut tiedämme, että urheilua ei voi olla seuraamatta. Urheasti kohti uusia pettymyksiä, jos sittenkin…Uskon, että korruption vastaisuus kaataa vielä monta johtajaa. On tuoreita doping-paljastuksia: Pekingin 2008 käryt, Putinin 2014 kisojen rikokset ja jopa Norjan hiihtomenestys.

Suomi voi ja sen pitää tehdä työtä ylläolevien syiden poistamiseksi. Se edellyttää parempaa johtamista. En muista tallbergien ja alajien nousseen korruptiota vastaan. Lahden jälkeen olemme varmasti doping-puhtaimpia, mutta suomalaisten poikkeuksellista nöyryyttämistä 2001 en urheilujohtajana olisi sallinut. Julkinen keskustelu on perustellusti vaatinut johtajia vaihtoon ja järjestelmää uusiksi Rion jälkeen. Menestys on mittavan työn tulos. Harvard tutki jalkapallon 2014 maailmanmestarin taustat. Saksa käynnisti 2002 laajan ohjelman, perusti nuorisoakatemiat ja palkkasi 1200 valmentajaa. Ohjelma oli seuroille pakollinen. Kaikki mestarijoukkueen pelaajat olivat pelanneet sekä akatemiassa että U21-maajoukkueessa.

Uskon, kun T. Korjus vaatii lisää rahaa valmennustyöhön ja viittaa lajeja priorisoivaan Tanskaan. Naisemme menestyivät jo Riossa miehiä paremmin ja kulttuurisyyt vähentävät naiskilpailua. En usko, kun M. Kojonkoski ehdottaa, että nyt pitää tehdä analyysi. Huippu-urheilun yksikkö aloitti kuusi vuotta sitten tekemällä analyysin. Kojonkoskea kuunnellessa mieleeni muistuu vanha kollegani Masi, joka aikansa epämääräistä sanatulvaa kuunneltuaan, keskeytti ja kysyi: ”Mihin puhuja tähtää?”