Satuin pyöräilemään Porvoon Kelan ohi, kun kaksi nuorten miesten joukkoa lähestyi laitoksen ovea eri suunnista tervehtien toisiaan iloisin huudoin: ”Kyllä Kela maksaa!” Ihan työkykyisiltä maahanmuuttajilta he näyttivät ja kielikin oli hallussa.
En ole persu; kannatan työperäisen maahanmuuton reilua lisäämistä ja olen opettanut suvaitsevaa monikulttuurisuutta kansainvälisille opiskelijoille Otaniemessä. Mutta, mutta. Ei voi olla niin, että kun sanoo rajalla ”asylum” (turvapaikka), niin pääsee toisen maan sosiaaliturvan syliin.
Uuden näkökulman tähän pohdintaan toi kysymys venäläisten turismista. Jussi Konttinen (HS) esitteli filosofi Arendtin määritelmän kollektiivisesta vastuusta. Jos yhteisö tekee väärin, niin yhteisön jäsenen velvollisuus on sanoutua siitä irti ja pyrittävä korjaamaan asia. ”Venäläisten on vaikea tunnustaa, että he ovat sodan osapuoli. Heidän olisi otettava henkilökohtainen riski ja noustava vastarintaan – tai alistuttava Pohjois-Koreaksi ja oltava valmis kuolemaan Putinin puolesta”, Konttinen päätteli. Jari Tervo puolestaan kirjoitti, että toisin kuin Saksassa, Venäjän kansa vain on vuosikymmenenestä toiseen viaton. Se on sokea silminnäkijä, koska niin on mukavampaa. Tavallisen venäläisen elämää tulee vaikeuttaa. Muuten ei mikään Venäjällä muutu.
Toisin sanoen, mihin yhteisöön satutkin syntymään, niin on myös olemassa perusteltu, vahva velvollisuutesi pysyä siellä ja tehdä työtä hyvän puolesta pahaa vastaan. Tapahtui kansanmurha maasi sisällä tai yhteisösi toimesta naapurimaassa. Myönnän, että poikkeuksia on; kaikki me haluamme auttaa Ukrainasta tänne pakenevia naisia ja lapsia.
Kollektiivisen vastuun tapainen ajatus tuli mieleeni, kun Itsenäisyyspäivänä kirkossa veisasimme Runebergin virttä: ”Här våra fäder en gång bott, arbetat, kämpat, hoppats, trott. Här även vi vår boning fått, med samma liv och samma lott.” Samaa ajatusta peesasi myöhemmin Kianto: ”Meidän on uudesta luotava maa! Raukat vain menköhöt merten taa!”
Olin juuri kuulemassa oman aikamme suurta sanoittajaa Hararia, joka sivusi teemaa sanoessaan: ”Älä ole optimisti, älä ole pessimisti, ole vastuullinen.”
RISTO ANTTONEN
Kirjoittaja on porvoolainen hallitusammattilainen ja teollisuusneuvos
