”Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan”, veisasimme juuri viisaasti. Pitäisi vielä sen mukaisesti toimiakin. Nyt ei pidä pelotella sodalla, ei pelata jääkiekkoa lumi- ja maastopuvuissa, vaan meidän tulee korostaa erojamme Venäjän sotayhteiskuntaan ja pitää kiinni moniäänisestä oikeusvaltiosta. Me sotaveteraanien lapset tiedämme sodasta sen verran, että tavoitteena pitää olla rauha.
Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen USA meni sotamoodiin ja ratsuväki ryntäsi Irakiin ja Afganistaniin luullen (kai yhä), että terroristit voisi voittaa perinteisellä sodalla. Lontoon lukuisten metro- ym. iskujen jälkeen britit jatkavat normaalia arkea tavalla, josta voi ottaa mallia.
Suomi ja Ukraina jakavat kokemuksen itäisen diktaattorin hyökkäyksestä. Tuntuu hyvältä, kun ukrainalaiset ihailevat suomalaisten taistelua, varsinkin, kun arvostus omassa maassamme oli vuosikymmeniä jäissä. Voisiko Suomi olla Ukrainalle malliksi myös rauhanteossa?
Sekä talvi- että jatkosodan jälkeen rauha edellytti viisasta ajoitusta heti, kun rauhanikkuna aukeni niin, että kolme ehtoa täyttyivät samanaikaisesti. Vahva sotilaallinen menestys on niistä ensimmäinen; suurhyökkäyksen torjunta, vastahyökkäykset ja ns. voiton epärealismin ymmärrys. Toisena geopoliittinen käänne, kuten jatkosodan lopussa kilpajuoksu Berliiniin. (Talvisodan käänne on liian pitkä tässä selitettäväksi.) Kolmas edellytys on se, että diktaattori tajuaa maan miehittämisen olevan aivan liian vaikeaa, alueluovutukset ja rauhanehdot täyttävät minimitavoitteen ja tällä erää enempää ei kannata yrittää.
Selvät yhtäläisyydet nykytilanteeseen on helppo nähdä, mutta onko samaa viisautta?
Samalla kun toivotan lukijalle hyvää alkavaa vaalivuotta, siirryn kristallipallon ääreen. Toisin kuin miltä näyttää, ennustan, että USA:n seuraava presidentti ei ole Trump eikä Biden. Suomen vaaleista kirjoitin jo toukokuussa, että tuskinpa silloisten galluppien johtotriosta Haavisto, Rehn, Aaltola voittajaa löytyy. Alexander Stubb kertoi Porvoossa, että kotona on kiusallista, kun poika on sotilasarvossa jo ohittanut korpraali-isänsä. Hän pyysi, että korjaisimme asian ylipäällikön vaalissa.
RISTO ANTTONEN
Kirjoittaja on porvoolainen hallitusammattilainen ja teollisuusneuvos
