Kun seurasin bulgarialaisessa hotellissa romanialaisia ökyvieraita, niin mietin, että olemme me suomalaiset uskollinen kansa. Oli omien poliitikkojemme puheissa yya-Suomessa paljon liturgiaa, mutta vähäistä se oli näihin Varsovan liiton silloisiin aateveljiin verrattuna. Meillä puheet ovat lähes ennallaan, mutta koko (muu) itäblokki karkasi Natoon heti tilaisuuden tullen.
Itsenäisen Suomen yksi vahvimmista symboleista on kuva, missä alle kymmenen vuotta kansalaissodan jälkeen sosialistihallituksen johtaja Väinö Tanner presidentin sijaisena ottaa vastaan suojeluskuntien paraatin valkoisen Suomen voiton juhlapäivänä. Siinä on uskollisuus lailliselle esivallalle kunniassaan.
Molemmissa maailmansodissa Suomi on ollut Saksan uskollinen kumppani, kunnes on tullut aika kunnioittaa rauhanehtoja. Vuonna 1918 uskollisuus johti oikeiston kuningasseikkailuun, jolle on naureskeltu. Toisaalta vastaavissa pohjoismaissa on monarkit ja sen seurauksena aito parlamentarismi. Meillä sen sijaan on presidentti ja aina istuvalle presidentille on uskollisia oltu. Ellei asia olisi niin tärkeä, naureskella voisi vasemmiston presidenttiseikkailulle, kun vasemmisto on hylännyt vanhan vaatimuksensa siitä, että eduskunta valitsee presidentin. Saksassa presidentin valitsee liittokokous. Meillä taas presidentin valtaoikeudet ovat tulleet lähemmäksi parlamentarismia, mutta vaalitapa siitä kauemmaksi. Suora kansanvaali, kansanäänestys on edustuksellista demokratiaa ongelmallisempi. Sellaiset hallitsijat kuin Trump, Erdogan ja Putin vetoavat suoraan kansaan ja pyrkivät ohittamaan parlamentin ja riippumattomat tiedotusvälineet, koska näitä kahta valtiomahtia on vaikeampi populismin ja propagandan keinoin huijata.
Yya-kauden jälkeinen Suomi on uskollinen EU:n jäsen ja Naton kumppani ja hyvä niin. Kuvaan kuuluu, että Suomi on lähes ainoana noudattanut EU:n siirtolaisten jakosopimusta ja se, että meillä maan puolustuksen tärkeys on tasolla mihin Nato haluaisi jäsentensä pyrkivän.
Väinö Tannerista vielä. Tanner oli yleensä ehdokkaana, mutta jätti yhdet vaalit väliin. Kun hän ei niissä vaaleissa myöskään äänestänyt, niin kysyttiin miksi ei? Ei ollut pätevää ehdokasta, kuului vastaus.