Suomi on monta vuosikymmentä liikkunut poliittisesti länteen ja oikealle. Niinpä jo kymmenen vuotta sitten erään klubin historiikissa ennustin, että 2024 Alexander Stubb on presidenttikisan ykkönen ja maamme Nato-jäsenyys on ratkennut.
Sen ansiosta, että Rkp:lla ei ollut omaa ehdokasta, Stubb voitti ensimmäisen kierroksen ja hankki sillä psykologisen etumatkan. Toisin kuin nyt, aiemmin presidentinvaaleissa kepu kykeni tukemaan kokoomuksen ehdokasta toisella kierroksella ja kepu oli suurin puolue vielä 2015 eduskuntavaaleissa. Kun Suomi on oikeistolaistunut, niin kepu on vasemmistolaistunut ja jättänyt aukon, jonka persut ovat täyttäneet.
Vaihtaessaan ehdokasta vaalista toiseen puolueet tekevät saman virheen kuin puolueet Porvoossa. Jos haluaa presidentiksi kannattaa harjoitella ensin istuvaa presidenttiä vastaan. Seuraavaksi 2030. Haavisto on ollut melkein presidentti melkein yhtä kauan kuin Kekkonen presidentti. Kysyin Lasse Lehtiseltä syytä demarien huonoon menestykseen. Kun demareita on vaaleista toiseen kehotettu äänestämään toisen puolueen ehdokasta, oli vastaus. Vallan vaihdon myötä myös Erkki Tuomiojan 24 vuotta kestänyt ulkopolitiikan mahtirooli päättyi.
Jälkipuintia on käyty suvaitsemattomuudesta, mutta nostan hattua äänestäjille suvaitsevaisuudesta. Molemmat pääehdokkaat ovat poikkeuksellisen kansainvälisiä ja vapaamielisiä. Vaalit olivat voitto edustukselliselle demokratialle, jonka idea ei ole valita tavallisinta suomalaista, vaan pätevin. Johtajuuteen kuuluu myös figuurin representatiivisuus. Henkilöstön myötähäpeä toimitusjohtajan esiintyessä ei ole firmalle hyväksi. Samalla lailla presidentti on Suomen ykkösedustaja.
Tosi monelle, itseni lailla, pääsyy Stubbin äänestämiseen oli se, että Stubb halusi Natoon jo ennen Venäjän 2022 hyökkäystä Ukrainaan. Tällaisten Suomen turvallisuuden isojen päätösten oikea ymmärrys on paljon tärkeämpi asia kuin presidentin perhe-elämä tai se, puhuuko hän liian hyvin ruotsia.
Stubbia vastustettiin kaipaamalla ulkoparlamentaarista arvojohtajaa. Olen kahden aiheesta väitelleen tutkijan kanssa keskustellut. Arvot ovat kansallisia, pitkäaikaisia ja niitä ei johda urkkikaan. Kyse on mielipiteistä. Ihmettelen kaipuuta setään, joka kertoo, mikä on oikea mielipide. Venäjällä sellainen presidentti on.
RISTO ANTTONEN
Kirjoittaja on porvoolainen hallitusammattilainen ja teollisuusneuvos
